Kuolleet ja haudatut

Kuolleiden ja haudattujen luetteloon merkittiin kuolin- ja hautauspäivä, vainajan nimi, sosiaalinen asema, asuinpaikka ja vainajan ikä. Vanhimmista luetteloista puuttuvat kuolinpäivät. Kuolinsyyt ilmaantuvat luetteloihin 1700-luvun puolivälin jälkeen väestötilastoinnin seurauksena. Ne olivat yleensä omaisten tai papin määrittelemiä. Vasta vuonna 1935 kuolinsyiden toteaminen siirtyi papilta lääkärille.

Kuolleitten luetteloista puuttuu 1800-luvun puoliväliin mennessä kuolleena syntyneitä tai aivan pieninä kuolleita lapsia. Samoin kotiseurakunnan ulkopuolella kuolleet ovat usein jääneet rekisteröimättä. Niin ikään 1700- ja 1800-luvun sodissa kaatuneet eivät ole aina päässeet oman seurakuntansa kuolleitten luetteloon. Lisäksi kuolleitten luettelon ikämerkinnät etenkin 1700-luvulla ovat epäluotettavia, sillä esimerkiksi Sortavalan maaseurakunnassa olisi 1700-luvun alkupuolella asunut muutama yli 100-vuotias ihminen. Etenkin naisten ja lasten nimet on usein kirjattu epätarkasti: tärkeämpää kuin vainajan tarkempi nimeäminen on ollut kirjata luetteloon tämän miespuolinen lähiomainen tai palvelusväen kohdalla isäntä.


Sukututkimuksen asiakirjaopas

Opas esittelee sukututkimuksen ja samalla myös väestöhistorian lähdeaineistoa asiakirjaesimerkkien ja niistä laadittujen tekstiselvennysten avulla. Julkaisussa valaistaan seurakuntien kirkonkirjojen historiaa, niiden kehityskaarta ja tietotarjontaa.

Sukututkimuksen asiakirjaopasta saa Karjala-tietokannasta
25 euron hintaan
(+ postituskulut).